Rajatiedon kehitystyöpaja

Olen kehittelemässä rajatiedon alan systemaattista tarkastelutapaa, ja pohjatietona käytän Hengen ja Tiedon messujen 2026 ohjelmaopasta suhteutettuna kehitteisiini.

Työkirja: Hirvirunot – Hirvipeijaisten maailma. Kirjaa oli jaossa messuilla.
Metodi: Myto/metasemantiikka
Pohjustusaineisto: Messuesitteen 2026 ohjelmisto
Toteutustapa: toistaiseksi avoin (teams?)
Aikataulu: toistaiseksi avoin (syksy 2026?)

Aihio

Primaari – Prinsiippi – Funktio
ANALOGIA

Hirvipeijaisfunktiot
Karhunpeijaisprimaarit
Rajatiedon prinsiipit

=> eeposfunktiointi > meemikaava > viitoke
RAJATIEDON LAULU

Hirvipeijaisfunktiot löytyvät kirjasta: Hirvirunot – hirvipeijaisten maailma
Karhunpeijaisfunktiot löytyvät kirjasta: Jättiurakka – Säläsanat mytologian avaimena
Rajatiedon prinsiipit aihioitu artikkelissa Kummat merkit oudot olennot

=> FUNKTIOINTI > VIISIÖINTI > MEEMIKAAVA

Akordi

Esitelmässäni 10.10.2026 Hengen ja Tiedon messuilla aiheesta Säläsanat mytologian avaimena oli kuulijoita pyhä luku eli seitsemän, joista kolme miestä ja neljä naista, joten luennon sijasta meillä oli antoisa työpaja, jossa pohdimme rahkoesimerkin avulla, miten myyttinen muodostuu mielijohteista yksittäisestä sanasta lähtien. Systeemiin jostain syystä kuuluu lapsus, josta varoitin. Minulle esitelmässäni sattui tällainen lapsus, tarkoitus oli kirjoittaa taululle sana kämärä, mutta sinne ilmestyikin sana kärhämä. Tämä juontunee muistin virheellisyydestä, koska kun törmäsin kansanrunoissa sanaan kämärä arvelin sen olevan jossain yhteydessä sanaan kärhämä. Vaan ei ollut. Mitä se on, voi lukea teoksestani Nimien metasemantiikka Yhtä varmasti kuin lapsus matkan varrelle pujahtaa, mytosemantiikan kääntöpuolena on metasemantiikka. Tämä vastaa tutkimuspuheessa tekstin kontekstia.

Assosiaatiketjuissa on usein mukana konkreettinen luonnonilmiö tai havainto, myyttinen mielenmaisema, kielellinen ilmentymä, johon kulttuuri ja elinympäristö vaikuttavat. Esitelmäni mallisanat olivat kämärä ja mahikki, joista edellinen on suurjunkkari, saamelais-lappalaisten juurakkojumala, ja jälkimmäinen mahdollisesti sammon ainesten arvoituksen avain, mahikki löytyy kansanrunoista runotyypeillä lunastettava neito ja myyty neito. Kyseessä on morsiamen (orjan) hintana maksettu lehmä, maholehmä, joka voidaan tulkita monin eri tavoin, joko maahisen lehmäksi (rinnastuu vetehisen karjaan) tai mahdottoman hyväksi lypsylehmäksi tai poikimattomaksi lypsämättömäksi lehmäksi. Maitonen voi olla utare tai nänni, vesihiiteen eli vetehiseen kuuluukin lastenleikkien lällättelynä pilkkahuuto: Näkki, näkki, nännis näkyy!

Luennon teemana oli metsämieli perinnelajina. Tässä tapauksessa kyse on uskomusten perinnelajiluokituksesta, joka perustuu 1930-luvuilla tehtyihin uskomuksellisten tarinoiden ja sanojen keräelmiin, josta Lauri Simonsuuri sompaili kategoriat. Metsä on perusprinsiippi perinnelajille K. Olen jakanaut tämän kategorian alaluokkiin Tapio ja Hiisi. Mainitut kategoriat vastaavat rajatiedon prinsiipeissä prinsiippejä P13 ja P16. Näin päästään alkuun tutkimushankkeessa. Koska työvuosinani ehdin kouluttautua tuotekhittäjäksi, niin kaikenlaisia sovelluksia toiminnaohjausjärjestelmään tuli kehiteltyä. Olen yrittänyt pitää yllä näennäisestä sovellusten kirjavuudesta huolimatta yllä koherenssia eli Propp/Greimas yleistetyn satukaavan mukaista lähtökohtaa funktiointia, joka sitten kehittyi aikanaan elonkaavaksi prinsiippeineen. Jotta ei alinomaa takerruttaisi luutuneisiin satututkimuskäsityksiin, jota insinöörit eivät lähtökohtaisesti halunneet lainkaan ymmärtää, vaikka sadut kertovatkin saman kuin myytitkin – tosiasioita koetusta elämästä niin seuraavassa avaan aihetta.

Yksi keskeisiä käsitteitäni on käsiteavaruus. Joidenkin ihmisten sanavarasto ja käsityksyky on melko pieni piiri, joten tietoisuuden ulommilta kehiltä saattaa olla matkaa rajoittuneempaan tajuntaan ja tietämykseen. Ei voi mitään! Yritän toki kansantajuistaa, minkä ehdin. Ei ole sattumaa, että Valitut Palat on vuosikausia pitänyt palstaa ”Laajenna sanavarastoasi”, sisältönä ovat ns. sivistyssanat, mutta yhtä lailla sanavarastoa voi laajentaa murteiden tai ammattikielien suuntaan. Minä olen yrittänyt sukeltaa sisälle metsästäjäkieleen, joka on minulle outo maailma. Ilmeisesti olen kuitenkin jollain tavoin onnistunut, koska sitä on hämmästelty, miten voin tajuta niin hyvin erämieltä, vaikka en itse ole koskaan kalastanut tai metsästänyt eikä lähipiirissänikään kukaan harrasta eräasioita. Osaselitys voi olla verenperintö, koska olen syntyjäni karjalaista sukujuurta ja isäni puolelta rajakarjalainen. Samoilta seuduilta ovat kotoisin suuret runonlaulajat, jotka usein olivat myös taitavia eränkävijöitä. Eräperinteeseen kuului aikanaan sadunkertoja mukana, ehkä maagisistakin syistä, mutta ainakin juttutradition yllä pitäjänä. Sadunkertija on nykyajan hirvenmetsästyksesä korvannut hirvikronikoitsija, peijaisrunon tekijä. Satu rinnastuu tappon myös Kalevalassa, kun Lemminkäinen Pohjolan isännän tapettuaan kertoi äidilleen pakoaikomuksensa syyn – Tuli työ, satu tapahtu!

Yleensä ottaen ihmiset eivät ole ymmärtäneet motiiviani aiheeseen. On jopa arveltu minun pyrkivän työlläni herraseuran jäseneksi! Mitäpä tuohon sanoisi, ehkä Lea Lavenin sanoin: Aina herraseuraa saan! (jos tahdon), koska en jahtaa miehiä ja olen aidosti kiinnostunut ihmisten ajatuksista. Yhtä lailla kuin vuosien varrella satukaava muuttui elonkaavaksi, niin alkujaan semiootikko Eero Tarastin aihioimat ymmärtämislajit muuttuivat semantiikan suuntaan merkityslajeiksi, jotka voi yhdistellä parivaljakoksi. Kun ymmärtää jonkin asian juurta jaksain, osaa sitä tietämystä myöskin soveltaa.

F16 Osuma              F13 Haavakko -> tietämättömyys               -> TIETÄMÄTTÖMYYS  YL VI

Vuosia sitten tehdyssä rinnastuksessa ovat rinnakkain funktiot F16 ja F13 toiminnallisena aiheparina, jota olen nimittänyt aisapariksi. Mitä metsään tulee, se sisältää kaikenlaista, puita, eläimiä, myyttisiä oelntoja, kasvillisuuden. Metsän eläimet ovat riistaa, jos ne ovat yhteisössä syötäväksi katsottuja riistaeläimiä. Rajatiedon ja erästyksen harrastajilla on yksi yhteinen piirre, he ovat olleet postmodernissa ja urbanisoituvassa maailmassa paariaa, karsastettuja ja halveksuttujakin, mutta annas olla, kun puhkeaa sikarutto niin jo kaivatahan kuin Väinämöistä apuun. Tutkijaparkakin on saanut osansa suhtautumisesta.

Vielä on teille puhumatta teloksista ja sen merkitykjsestä. Hengen ja Tiedon messuilla Parapsykologisen seuran osastolla vitsailin Timo Kyllöselle elämäntaitoluennoista, että meidän pitäisi pitää sessio kasöörin keinoista. Tämä siksi, että kirjanpitoajattelu on varsin pätevä ja kätevä keino kasvattaa tietoisuutta reflektoivalla tavalla. Vuosikatsaukset ja vuosikertomukset ovat päättötelos, telos2, jossa koostetaan se mitä on tullut tehdyksi. Liike-elämä kutsuu näitä katsauksia raporteiksi, mutta ennen kuin uuteen tilikauteen tai toimintaan ryhdytään, tehdään päätös, miten toimitaan. Se on telos1. Toiminnalle tarvitaan sekä alku että loppu, alfa ja omega. Vuoden alkuun fiksu laatutietoinen yirtys laatii toimintasuunnitelman, mitä aikoo saavuttaa. Niin tekevät myös jahtiporukat, viranomaiset määrittävät puitteet kuten kaatoluvat. Käytäntö ja toimijoiden taidot testautuvat hirvimetsällä, osua voi monella tavalla, haavoittaen tai napakympin arvoisesti. Haavakko harmittaa, hyvästä osumasta saa havun hattuun, ja/tai naukun. Hirvenmestätyksen telos2 on hirvikronikka, raportti metsän käynnistä.

Telos1 pyrkimys löytää yleispätevyys satukaavan funktiointiin
F16 Osuma              F13 Haavakko -> tietämättömyys               -> TIETÄMÄTTÖMYYS  YL VI

Telos2 pyrkimys löytää yleisesti kiinnostava salamyhkäinen testiaines kehitteelle

F16 Osuma – P16 Karhun hävittäminen – P16 Velikovski: Teorioiden törmäys
F13 Haavakko – P13 Paha alkuperä – P13 Parapsykologia.

Rinnastuksena yllä ovat firvifunktiot suhteessa karhunpeijaispronsiippeihin ja rajatiedon episteemisiin prinsiippeihin.

Tähän antoi aihetta Perinnelaji K = Metsä: Tapio P16 ja Hiisi P13.

• Marita Råman