Terminologia

Mytosemantiikan terminologian kehittelyareena

AKTORIKVALITEETTI
Aktorikvaliteetti viittaa toimijan tai osallistuijan ominaisuuksiin ja piirteisiin, jotka vaikuttavat heidän toimintaansa ja vuorovaikutukseensa. Seuraavassa muutamia ominaisuuksia, jotka voivat kuulua aktorikvaliteettiin:

  1. Kompetenssi: Tietämys ja taidot, joita toimija tuo mukanaan osallistumiseen.
  2. Motivaatio: Toimijan sisäinen ja ulkoinen motivaatio osallistua ja panostaa.
  3. Kommunikaatiokyky: Kyky ilmaista ajatuksia ja ideoita selkeästi ja kuunnella muita.
  4. Luottamus: Toimijan luottamus omiin kykyihin sekä luottamus muihin osallistujina.
  5. Resilienssi: Kyky kohdata ja käsitellä haasteita ja vastoinkäymisiä.
  6. Empatia: Kyky ymmärtää ja jakaa muiden tunteita ja näkökulmia.
  7. Sitoutuminen: Halukkuus ja valmius sitoutua yhteisiin tavoitteisiin ja tehtäviin.
  8. Verkostoituminen: Kyky luoda ja ylläpitää suhteita ja yhteyksiä muihin toimijoihin.
  9. Kriittinen ajattelu: Kyky arvioida ja analysoida tietoa ja tilanteita objektiivisesti.
    Näiden ominaisuuksien avulla voidaan paremmin ymmärtää, miten eri tekijät vaikuttavat toimijan tehokkuuteen ja yhteistyökykyyn osallistavissa menetelmissä. Onko jokin erityinen ominaisuus, jota haluaisit tarkastella tarkemmin tai tietää lisää?

    MOTIIVIREALITEETTI
    Motiivirealiteetti tarkoittaa niitä todellisia, konkreettisia ja usein moninaisia syitä, jotka saavat ihmisen tai toimijan toimimaan tietyllä tavalla. Se on yhdistelmä sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön valintoihin ja käyttäytymiseen. Motiivirealiteetti koostuu seuraavista osista:Sisäiset motiivit: Henkilön sisäiset halut, tarpeet ja tavoitteet, kuten itsensä toteuttaminen, oppiminen ja henkilökohtainen kasvu.Ulkoiset motiivit: Ympäristön ja yhteiskunnan asettamat vaatimukset ja odotukset, kuten sosiaalinen paine, palkinnot ja rangaistukset.Kontekstuaaliset tekijät: Tilanteeseen liittyvät olosuhteet ja resurssit, kuten saatavilla oleva aika, energia ja tarvittavat työkalut.Sosiaaliset suhteet: Vuorovaikutus ja suhteet muihin ihmisiin, kuten yhteistyökumppaneihin, perheeseen ja ystäviin.
    Motiivirealiteetit ovat monimutkaisia ja voivat vaihdella suuresti eri tilanteissa ja yksilöillä. Ne ovat olennaisia ymmärtää, kun pyritään analysoimaan ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä, erityisesti osallistavissa menetelmissä ja työpajoissa.
    KRONOTOOPPI
    ”Kronotooppi” (kreikan sanoista χρόνος, chronos, ”aika” ja τόπος, topos, ”paikka”) viittaa ajan ja paikan yhdistelmään, jolla on merkityksellinen rooli tarinankerronnassa, filosofiassa ja sosiologiassa. Termiä käytetään erityisesti kirjallisuudentutkimuksessa kuvaamaan, miten aika ja paikka yhdessä muodostavat kontekstin, jossa tapahtumat ja hahmojen toiminnot saavat merkityksensä.
    Mihail Bahtin, venäläinen kirjallisuudentutkija, esitteli termin kronotooppi kirjallisuusteoriassaan. Hän korosti, että jokaisella aikakaudella ja kulttuurilla on oma erityinen kronotooppinsa, joka vaikuttaa siihen, miten tarinoita kerrotaan ja ymmärretään. Esimerkiksi keskiaikaisen ritaritarinan kronotooppi eroaa merkittävästi modernin kaupunkilaisromaanin kronotoopista.
    Spatiotemporaalinen (latinasta spatium, ”tila” ja tempus, ”aika”) on adjektiivi, joka kuvaa ajan ja tilan yhteyttä ja vuorovaikutusta. Spatiotemporaalisia analyyseja käytetään eri tieteenaloilla, kuten fysiikassa, maantieteessä, arkkitehtuurissa ja sosiaalitieteissä, tutkittaessa, miten tilalliset ja ajalliset tekijät vaikuttavat erilaisiin ilmiöihin.
    Nämä käsitteet ovat hyödyllisiä, kun tarkastellaan, miten tilan ja ajan ominaisuudet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen, vuorovaikutukseen ja kerrontaan. Onko jokin erityinen näkökulma tai sovellus, jota haluaisit tutkia tarkemmin?

FIGURA
”Figura” voidaan määritellä usealla eri tavalla riippuen kontekstista. Tässä ovat sen täsmälliset määritelmät yleisimmissä yhteyksissä:

  1. Muoto tai Rakenne: Esineen fyysinen ulkonäkö tai ääriviivat.
  2. Puhekuva: Kielitieteessä ja retoriikassa käytetty termi kuvaamaan retorisia keinoja, kuten metaforia, vertauksia ja personifikaatiota, jotka antavat kielelle syvempää merkitystä.
  3. Matematiikka: Viittaa geometrisiin muotoihin, kuten kolmioihin, neliöihin tai muihin graafisiin esityksiin, sekä numeerisiin symboleihin.
  4. Taide ja Kirjallisuus: Viittaa symbolisiin hahmoihin tai merkityssisältöihin, jotka edustavat tiettyjä teemoja, ajatuksia tai ilmiöitä.
  5. Merkittävä Henkilö: Henkilö, joka on huomattava tai vaikutusvaltainen tietyllä alalla.
    Nämä määritelmät auttavat ymmärtämään, miten ”figura” voi ilmetä eri yhteyksissä ja sen merkitystä. Onko jokin näistä määritelmistä erityisen kiinnostava tai tarvitsetko tarkennusta johonkin tiettyyn kontekstiin?
    Erich Auerbachin tutkimus ”Figura” on merkittävä osa hänen kirjallisuudentutkimuksensa, erityisesti hänen teoksessaan ”Mimesis. Dargestellte Wirklichkeit in der abendländischen Literatur” (1946). Auerbach käsittelee ”figura” -käsitettä myöhäisantiikin ja keskiajan kristillisen kirjallisuuden kontekstissa.
    Auerbachin mukaan ”figura” tarkoittaa ennusmerkkiä tai symbolia, joka kuvaa jotain tulevaa tai olemassa olevaa totuutta. Esimerkiksi Raamatun tapahtumat voidaan tulkita ennustuksiksi tai symboleiksi myöhemmille tapahtumille1. Tämä ajattelu on nähtävissä esimerkiksi Vanhan testamentin episodien tulkinnassa Uuden testamentin tapahtumina.
    Auerbachin analyysi Homeria ja Raamatusta avaa uuden näkökulman Raamatun lukemiseen ja sen kirjalliseen arvosteluun. Hänen työnsä on ollut merkittävästi vaikuttanut kirjallisuudentutkimukseen ja uskonnolliseen tutkimukseen
    Humanistisissa tieteissä ”figura” viittaa usein symboliin tai merkityssisältöön, joka kuvaa jotain tiettyä totuutta tai ilmiötä. Tämä käsite on tärkeä erityisesti taiteellisessa ja kirjallisuudessa, jossa symboliikka ja allegoria ovat yleisiä ilmaisuja.
    Esimerkiksi humanistinen taideteos voi sisältää figurin, jotka kuvastavat yhteiskunnallisia tai henkilökohtaisia totuuksia. Tämä symboliikka auttaa ymmärtämään taiteen ja kirjallisuuden syvällisempiä merkityksiä ja viestimiä.

KAKSOISMORFOLOGIA
Kaksoismorfologia on folkloristiikan termi, joka viittaa kahden samanlaisen tai samankaltaisen morfologisen rakenteen tai ilmiön esiintymiseen eri konteksteissa. Tämä käsite on tärkeä folkloristiikan tutkimuksessa, sillä se auttaa ymmärtämään, miten samanlaiset ilmiöt voivat muodostua ja kehittyä eri yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa.
Alan Dundes oli merkittävä amerikkalainen folkloristi, joka teki suuren osan työstään folkloristiikan terminologian kehittämiseksi ja selittämiseksi. Dundesin työssä folkloristiikan käsitteitä, kuten kaksoismorfologia, on analysoitu ja esitetty uudelleen, mikä on auttanut parantamaan niiden ymmärrystä ja käyttöä folkloristiikan tutkimuksessa.