Metodinen kehäpäätelmä

Päiväkirjan kirjoittaminen on monelle reflektointia, intraspektiota, toisille se on ulkoisten tapahtumien kirjaamista.
Joskus käytän luomaani metodiikkaa suunnitteluun, ja nyt aktiivin tutkimustyön jättäneenä, vielä vanhasta muistista tapa ajatella on vielä voimissaan tajunnassani.
On silti aika suunnitella elämäntapamuutosta tulevaa ajatellen, ja uudessa suunnitelmassa on vihdoin paneuduttava omiin tarpeisiin, joista ensimmäisenä jonossa on kuntoutumisen tarve. Syöpähoidot ja paljo istuminen sekä alkusyksystä jokin lähes kaksi kuukautta vuodepotilaaksi viskannut outo tauti veivät voimat lihaksista ja mielestä, kun jaksoin olla valveilla vuorokaudessa vain noin neljä tuntia eivätkä lääkärit suostuneet antamaan antibioottihoitoa, koska testit eivät osoittaneet, mikä minua vaivaa. Opin hieman vihaamaan testivimmaa, kun asia muutoin on ilmiselvä. Lopulta sain antibioottikuurin oireiden perusteella ja sillähän vaiva sitten alkoi parantua. Se hyvä puolihan vakavassa sairastamisessa ja kamppailusta oli, että aivot saivat levätä ja perusteellinen nollaus tuli tehtyä. Kognitiivinen suorituskyky alkoi olla peruskauran ja somen tasoa.

Kun tästä alhosta alan nousta, niin tein katsauksen mitä kuntoutumisen eteen olen jo alkanut tehdä, tai mikä soveltuisi muutoin aktivointisuunnitelmaani elämän ehtoon virkistämiseksi. Koska olen listaihminen henkeen ja vereen, niin alkuaihioksi muodostuivat sanat:

RENTOUS – kaari, unipäiväkirja
KÄVELY – aktiiviranneke
TAICHI – oppaat
UINTI – vesijumppa & vesijuoksu
JUMPPA – oppaat ja vempaimet => RUTIINI